Novelli Pehkosen muorin talo on Timo Teräsahjon kirjoittama ja vuonna 2000 julkaistu Keksijän poika ja muita -kokoelmassa. Tämä synkkä on tarina normeja ja yleisiä odotuksia vastaan rikkova kertomus nuoren teini-ikäisen pojan elämäntilanteesta.
Novellin kertoja on minäkertoja. kertoja on siis nuori poika, joka on suuren muutoksen edessä. Kertojan olemus paljastuu tarinasta selkeästi. Minäpuhujan isä puhuu pojasta ja tarina viittaa kertojan uhmakkaan asenteen, käytöksen ja ajatustenjuoksun perusteella teini-ikäiseen nuoreen. poika ripustaa Pehkosen muorin seinille myös julisteitaan ja istuu musiikkiaan kuunnellen mökissä, mikä tuo selvästi esille, että kyse on nuoresta.
Kertoja on tyyni vaikka onkin varmasti allapäin ja vaikeassa tilanteessa. Edessä on suuria muutoksia ja hän ei niitä halua. kapinointi on näkyvää. "Pakkaa homo itse!" ovat isälle osoitetut sanat, tämän kehotettua poikaa pakkaamaan.
Kertojalle ei myöskään vanhempien riitely ole uutta. Hän on jäänyt taka-alalle Vanhemmat vain riitelevät, eikä kukaan huomaa edes Pehkosen mökkiin jääneitä valoja. Kotona vain riidellään.
Kertoja puolestaan on kuitenkin huomannut Pehkosen talon asumattomuuden. Hän myös tietää, että talossa asunut vanhus on kuollut sinne. Häntä ei kuitenkaan näytä se kiinnostavan, pelottavan tai millään tavalla liikuttavan. hän vain kävelee talon ovesta muina miehinä sisään, riisuu takkinsa ja asettuu keittiöön. Tiedostaen vanhan naisen olohuoneessa nukkumassa ikuista untaan.
Tässä vaiheessa tarinaa kertojasta paljastuu synkkä, kieroutunut ja normaalista "vanhemmat eroaa" -kriisistä poikkeava toiminta. Ongelmat ovatkin painaneet syviä jälkiä kertojan sieluun. Hänestä on tullut piittaamaton, turta ja välinpitämätön, eikä edes kuollut vanhus herätä ajatuksia, että jotakin pitäisi tehdä, sanoa tai miettiä. Hän haluaa vain rauhaa ja rauha on kuolleen naisen kuolemanhiljaisessa mökissä.
